SO LONG | Days of V 2.0

Kylläpä aika taas rientää! Tänään loppui uudessa työpaikassa ns. 'perehdytys' ja huomisesta eteenpäin ollaan hommassa omillaan. On ollut vauhdikas kaksiviikkoinen ja kesäkin näyttää erittäin kivalta, oman alan duunit ja iso sydän. Kiitos kyllä. Kuvat on taas tällainen sekamelska kaikesta mitä ympärillä on toukokuussa tapahtunut, ja kuten näkyy, aikalailla kesästä nauttien ollaan menty. Töölönlahella lenkkeillään päivittäin ja Teté kyttäilee lintuja ihan vedestä käsin... välillä se unohtaa seisovansa järvessä ja vasta istuutuessaan havahtuu siihen veteen. Hölmö tyttö. Ja note yläkulman kuva: Vilshult Amsterdam! Vihdoin se löytyi jostain fb:n kirppariryhmästä. Taas yksi pala hollantia lisää kotiini :) Lenkkeilyä Sibeliuspuistossa, treffejä seurasaaressa, Anssi Kelaa ja hyvää ruokaa Kampin aukiolla sekä vähän lisää aurinkoa Hesperian puistossa. Voikun nää ilmat jatkuisi ikuisesti... Lisää iltaista Töölönlahtea ja Tetén lintukyttäystä. Löysin myös Tigerista a

No nyt tämäkin luonnos vihdoin kasaan ja ulos, (vaikkakin itse asia onkin tullut instagramin puolella sekä blogin muussa kuvituksessa esille), mutta tarina sen takana oli niin turhauttava, että pakkohan se on jakaa. Menee siis sarjassamme taas näihin "If the mountain won't come to Muhammad then Muhammad must go to the mountain"  -   tyyppisiin ratkaisuihin, joita elämä tuntuu olevan jatkuvasti täynnä Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun on joku juttu mitä ensin näkyy ja tulee vastaan joka ikisessä paikassa, ja sitten kun siihen vihdoin itse ihastuu, se on joka kaikkialta loppu. Tällainen juttu oli itselleni (siinä vaiheessa, kun Hollantia olin jättämässä) nämä erityisesti Sinterklaasin aikaan hollantilaisissa ikkunoissakin näkyvät talokuvioinnit ja niiden ympärille tuotetut sisustustekstiilit. Mm. Xenos, sellainen sekatavarasisustuskrääsäkauppa oli liike, jossa tätä kuviota esiintyi yhdessä vaiheessa jokaikisessä mahdollisessa sisustustuotteessa, mutta kummasti n

Toukokuu - ja mitkä kelit! Työt alkaa reilun viikon päästä, joten on kyllä todella tuuria, että tähän juuri ennen sai tällaisen ihanan minikesän (mitä ilmeisemminkin se on jo huomenna ohi...) Mutta tosiaan taas jäänyt tässä kirjoittelussa pari viikkoa väliin, syystä jos toisesta. Vappukin meni, ja vappuaaton aattona saatiin hieman inhottavaa ohjelmaa, kun Teté provosoi isompaa koiraa koirapuistossa ja sai sitten oikein kunnolla köniinsä. Tietenkin. On se jännä kuinka noilla pikkukoirilla on aina kymmenenkertainen ego vähintään, jonka voimalla ne sitten uhoavat kaikille, joille ei missään nimessä pitäisi uhota. Onneksi selvittiin kuitenkin vain säihkähdyksellä ja yölisellä lääkärireissulla. Koirapuistossahan en edes vahinkoa ensin huomannut, mutta kotona hassua ääntä pitävä niskanahka sitä nostaessa herätti epäilyt ja sieltähän se reikä korvan takaa löytyi. Lääkäri ei lopulta edes tikkejä laittanut, kun olisi kuulemma vain kerännyt nestettä. Viikko mentiin sitten vaan haavaa huuhde